Syyskausi voidaan julistaa nyt virallisesti
avatuksi. Työporukan Marttakerho aloitti nimittäin jälleen kokoontumisensa
pitkän kesätauon jälkeen. Ensimmäisen illan teemaksi näkyi muodostuneen
virkkuukoukun kesytys. Toisinaan olemme päättäneet yhteisen aiheen illalle,
kuten sytykeruusut tai huovutetut siivet, mutta pääsääntöisesti
kokoonnumme ilman yhteistä teemaa, tällä kertaa tosin sattumalta kaikki
väkersivät koukkujen kanssa. Toiset, miten se nyt menikään... työstivät suuria
linjoja (suom. tekivät mattoja SUURELLA koukulla) ja toiset tekivät pientä
piperrystä, kuten esim. tuo jämälangoista virkkaamani kukka. Lisää koristeita
avainrinkulaan J Vaan eipä tuo olekaan ihan mikä tahansa kukka… Elokuun Suuri
Käsityölehti kätki kansilehtien väliin mainion vinkin niille, jotka tuskailevat
kärrykolikkojen kanssa. Itselläni ainakin on tapana auton lastaamisen jälkeen
tiputtaa kärrykolikko ensimmäiseen ”vapaaseen” paikkaan, kuten kassinpohjalle,
taskuun tai johonkin auton miljoonasta kolosta. Yritäpä taikoa se kolikko uudelleen
käyttöön seuraavalla ostosreissulla… Onko joku oikeasti joskus onnistunut
siinä?! No nyt on sekin ongelma ratkaistu, kun avainrenksussa paikka
kärrypoletille. Kaksi samanlaista kukkaa vastakkain ja suuaukolla pienenpieni
neppari. Lehden ohje oli siitä mukava, että tosiaan toimii muullakin langalla
ja uloimpia kerroksia lisäämällä tai vähentämällä siitä saa juuri sopivan
kokoisen J
sunnuntai 25. elokuuta 2013
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Neulaa etsimässä
Kipaisin eilen Turkuun kangaskauppaan etsimään
ompelukoneeseen uusia neuloja. Mulla oli ihan lappukin sitä varten… Lapusta
vain ei ollut mitään hyötyä, kun harhauduin ihastelemaan kaupan
kangasvalikoimaa. Lopulta kassalle päästyäni sylistäni löytyi 4 erilaista
kangasta ja vinonauhaa. Tyytyväisyyttä hykerrellen kävelin liukuportaita
kohden, kun eräs myyjistä ihasteli olkalaukkuani, jonka olin ommellut eräänä toukokuun
lauantaina. On se varmasti ollut huvittavaa kanssa ihmisistä, kun olen
virnistellyt hyväntuulisena itsekseni onnistuneen kangaskauppareissun jälkeen. Joku
kankaat tunteva ammattilainen on huomannut olallani keikkuneen laukun
ihmisvilinästä huolimatta J
Ja sitten se iski… Siinä keskellä kauppatoria, vesisateessa tajusin, että ne
pirskatin neulat, joita alun perin lähdin hakemaan, ovat edelleen siellä
hyllyssä. Sinne katosi se virnistely! Kotimatkalla soitin kotiin ja pyysin
varmistamaan lähimmän kangaskauppamme aukioloajat. Kävi ilmi, että mulla oli
siinä vaiheessa 35min aikaa selvitä sinne, jotta saisin päivän varsinaiset
ostokset mukaani. Lopulta olin kaupassa 5min ennen sulkemisaikaa, enkä suinkaan
ollut ainut asiakas. Loppu hyvin, kaikki hyvin J
Ompelukoneen kesyttäminen on päässyt hyvään vauhtiin, kiitos
laskosverhoprojektin. Kuvat ovat antaneet odottaa itseään, mutta tässä ne nyt
ovat. Kaksi vielä puuttuu, mutta siitä huolimatta lasiverannalla voi nyt vaikka
yöpyä, eikä auringonpaiste haittaa.
Ihan ongelmitta näiden verhojen materiaalin
hankinta ei sujunut… En ommellut verhoihin valmiita mekanismeja
(sellaisia on tarjolla mm. Eurokankaassa), vaan materiaalit on hankittu rautakaupasta.
Odottelen edelleen, että joku keksisi perustaa kunnollisen nettirautakaupan tai
naisille suunnatun rautakaupan. Nämä tavalliset kun tuntuvat olevan uhka niin
asiakkaan kuin henkilökunnan mielenterveydelle… Verhoihin tarvittiin
sälekaihdinten narua, silmukkaruuveja, prikkoja ja ruuvattavia koukkuja sekä
pyörörimaa. Ihan perustarvikkeita, mutta… Ensinnäkin erehdyin kysymään narua
väärältä infotiskiltä (valaisinosasto tietää vain oman osastonsa tavarat). Toiseksi
sisustuspuolen kolmikko tiesi vain, että heiltä löytyy sälekaihtimien
kääntömekanismeja (ei mielestäni ollut sama asia kuin NARU) ja että kaupunkiin
on avattu uusi baari (olisin saanut ohjeet sinne), joka toki liittyy
olennaisesti sälekaihdinnarun hankintaan… Kolmas fiasko tapahtui
puutavarapuolella, kun heidän infostaan kysyin pyöröriman sijaintia ”No jos sä
menit niiku tost välist ja sitä ei siin ollu, ni ei meil varmaan sit oo sitä.”
Siis MITÄ? Eikä siinä suinkaan kaikki… Sellaista ohutta narua lopulta löytyi
venetarvikkeiden joukosta. Olisin kelpuuttanut sen koeverhooni, mutta… Se naru
oli kelassa ja kelan vierestä löytyi tolppaan kiinnitetyt sakset, joita sai
käyttää vain venetarvikkeista vastaava myyjä. Arvatkaa löysinkö sitä myyjää!? Lopulta pienrautapuolelta löysin prikat ja koukut, mutta en
silmukkaruuveja. ”Lievästi” ärsyyntyneenä kiitin kahta rautapuolenmyyjää (jotka
seurasivat hiljaisina vieressä etsintääni) lähtiessäni kohti kassaa. Mielessäni
manasin kenkävalintaani, sillä tähän poistumiseen olisi sopinut enemmän kuin
hyvin kiukkuinen korkojen kopina. Mutta tässäkin tapauksessa loppu hyvin,
kaikki hyvin. Sain tarvittavat materiaalit muualta ja verhot ovat nyt
ikkunassa. Verhojen ohje löytyi muuten täältä. Mitat on helppo muuttaa itselle
sopivaksi. Kiitos vain hyvästä ohjeesta J
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Syksy tulee… Ainakin jos jotain voidaan päätellä siitä, että
villalangat kutkuttavat ja odottavat puikoille pääsemistä. Kelit eivät ole
olleet ihan suosiolliset neulomiseen viime päivinä (kuin kasvihuoneessa olisi), mutta onnistuin kuin
onnistuinkin jo aloittamaan puikkojen ”kilistämisen”. Kuvan rannekeet ovat
Novitan uusimmasta syksy 2013 lehdestä. Tosin siinä ohjeen mukainen ranneke oli
tehty miesten käteen sopivaksi. Lisäsin rannekkeelle hieman pituutta ja tein
vähän kapeammaksi. Lankana Isoveli ja puikot nro 5. Tulee nopeasti
valmista :)
torstai 8. elokuuta 2013
Huhuu!
Pöllö ehti viimein kuvattavaksi :) Sanoisin, että aika
tuima kaveri… Kuten jo aikaisemmin kerroin, tämä pöllö on tehty sovella ja
sävellä periaatteella. Idean pöllöilyyn sain Tuulia desingin sivuilta. Siellä on
myynnissä tekemispaketteja tämän tapaisiin pöllöihin. Päätin kokeilla
onnistuisinko ilman ohjetta saamaan jotain pöllömäistä aikaiseksi ja tuollainen
siitä sitten tuli. Pöllö kätkee sisäänsä uusimmat lankaostokseni. Eipä kukaan
ainakaan uskalla omin luvin mennä niitä sieltä ottamaan :D Materiaalina
Kauhavan Kangasaitan mini ontelokude ja enempää en kerrokaan…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)