Kuppi kuumaa

Syksy on saapunut. Ihan vain jos et ole sattunut huomaamaan J No viimeistään nyt, kun kellotkin siirtyivät talviaikaan ja pimeä hiipii aikaisin ikkunan taakse, huomaa että syksy on tullut. Pimenevät illat tarkoittaa kynttilöiden sytyttelyä, uunissa poksuvia puita, villasukkia ja höyryäviä mukeja. Teen kulutus ainakin meillä nousee ennätyslukemiin. Mikäs sen mukavampaa kuin upota sohvalle puikkojen tai kirjan kanssa höyryävä teemuki kädenulottuvilla J

Mummillani on tapana vaihtaa ikkunaverhoja tiuhaan. Kaapissa odotti jokaiseen tilanteeseen omat verhot. Jakkaralla keikkuen ikkunaan laitettiin vuoroin talviverhot, jouluverhot, kevätverhot, kesäverhot, syksyverhot tai muuten vaan vaihtelua verhot. 

Alankohan tulla vanhaksi, koska nyt meilläkin on syysverhot keittiössä :/ Ihan perinteiset syksynlehti hässäkät ne eivät ole, onneksi.

Verhon valkoinen kangas on peräisin pöytäliinasta, mukit ja teepannu on tehty kangaslaatikon kätköistä löytyneistä isommista ja pienemmistä tilkuista. Pöytäliinaa kiersi hento reikäkuvio. Liinan ja ikkunan leveys täsmäsivät riittävän hyvin, joten sain reikäkuvion verhon alareunaan ja sivuille. Yläreunaa ompelin kujan verhotangolle. Mukien ja teepannun muodon hahmottelin ensin paperille. Kangastilkkujen taakse silitin kaksipuolisen liimakankaan (sellaisen, jossa toisella puolella on suojapaperi). Silittämisen jälkeen piirsin suojapaperiin teepannun ja mukien kuvat. Sitten leikkasin kuviot irti ja sommittelin ne verhon päälle. Ja taas silitysrauta esiin, sillä kuviot kiinnitettiin poistamalla ensin takaa suojapaperi ja sitten silittämällä kuvion päältä. Periaatteessa jo tämä olisi riittänyt kuvioiden kiinnittämiseen, mutta ompelukehyksen avulla ompelin etupistoilla mukien ja teepannun reunat. Eivätpä ainakaan irtoa pesussa. Koska keittiössä on kaksi ikkunaan tein vielä toisen verhon samalla tavalla, mutta ilman teepannua. Työläin vaihe tässä tuntui olevan edellisten verhojen ottaminen pois ikkunasta ja uusien laittaminen tilalle J