Jo on aikoihin eletty! Täällä tuli edellisyön lunta!! Ihan on kuulkaas sen verran, että pihaa voi juuri ja juuri sanoa valkoiseksi. Niin kauniin näköisiä olivat puut aamulla, että hyvä kun muisti aamupalaa syödä.
Tämän päivän käsityö liittyy mieltymyksiini heijastimia kohtaan. Roikkuvat heijastimet ovat hieman hankalia lasten vaatteissa. Jostain kumman syystä naperot jäävät aina kiinni heijatimistaan jonnekin ja naps - se oli heijastimen menoa se. Neonkeltaiset heijastinliivit ovat varsin turvallisia, mutta... eivät niin silmäystävällisiä (mikä kai on osa tarkoitustakin). Päätinkin muokata tuota pelastusliiviksikin kutsuttua turvavarustatta hieman pehmeämpään muotoon. Taikaviitoiksihan noita nykyään kutsutaan ja uudistamiseen on lähtenyt tänä syksynä moni muukin. Enkä minäkään viime talvena suinkaan ollut ensimmäinen, joka puuhaan ryhtyi. Näitä on näkynyt mm. messuilla jo aiemmin.
Tämä päätyi siskon tytölle joululahjaksi viime vuonna. Kankaana olen käyttänyt fleeceä ja sivuilla olevat mustat härpäkkeet ovat kuminauhaa. Heijastinliivi mahtuu siis muhkeammankin toppahaalarin päälle. Eteen ja taakse ompelin tavalliset heijastinnauhat. Lisäksi silitin toiselle puolelle kukan ja toiselle saajan nimen. Kukka ja nimi olivat valmiita kamaa (löytyi Pikku Piltin valikoimista). Varsinaista kaava käytössäni ei ollut, vaan sovelsin lasten valmista heijastinliiviä (sellaista, joka kiinnitetään tarroilla edestä) ja takin kaavaa. Ja muistin jopa laittaa piirtämäni kaavan talteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti