Tiedätkö tunteen, kun näet jotain uutta ja hauskaa, mutta kyseinen työ on niin suuri tai vaatii niin paljon aikaa, että se jää vain haaveilun asteelle? Itselleni käy useinkin niin. Tuota, tuota ja tuota voisin yrittää tehdä, tuohan on hauska sitäkin voisin kokeilla. Jos oikesti toteuttaisin kaikki käsityöhaaveet, olisin luultavasti eläkkeellä ennen kuin nykyiset olisivat valmiit ja miettikääpä kuinka monta uutta ajatusta ja haavetta ehdinkään siihen mennessä keksiä... Loputon suo.
Keväällä näin kuvan peitosta, joka oli virkattu sisäkkäisillä silmukoilla. Ja ensimmäinen ajatus oli, että mitä?! Ikinä kuullutkaa sisäkkäisistä silmukoista. Kuvassa peitton toinen puoli oli raitalangasta ja toinen yksivärinen. Tuota on pakko kokeilla tuumailin. Jos ei muuten niin ihan vain siksi, että pääsen testaamaan jotain minulle uutta. Torkkupeitto kuulosti liian suurelta työltä siihen hätään ja vaunupeitto oli jo olemassa. Aikani tuumailtuani keksin. Pannulappu! Se on riittävän pieni, jotta sen ehtii tehdä ja riittävän suuri, jotta näen miten mokoma virkataan sisäkkäisillä silmukoilla. Eikä siinä vielä kaikki! Keksin että jos teen pannulapun siskon tytön kotileikkiin, saan virkata vielä pienemmän kokeilun. :)
Ja voi kuulkaas oli se vain hyvä, etten lähdellyt soitellen sotaan ja ryhtynyt virkkaamaan torkkupeittoa siltä istumalta... Seitsemännen kerran kun purin epämääräisen pannulappuretaleen ajattelin, että liimalla langat päällekäin pääsisi helpommalla. Oli pakko viheltää peli hetkeksi poikki ja laittaa koukku ja langat jäähylle. Tauko teki tehvänsä ja sain kiinni ohjeen sepustuksesta. Vielä en ole rohjennut ryhtyä uuteen urakkaan, vaikka valmis työ näyttikin hauskalle. Mutta jonain päivänä...
Jos haluat haastaa itsesi, ohje löytyy mm. Lankavan nettisivuilta.
 |
| Edestä |
 |
| Takaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti