Leipuri Hiiva asuu kumputiellä... tai sitten meidän keittiössä. Uuni on paahtanut koko päivän ja valmistakin on saatu aikaiseksi. Jopa onnistumisia uskallan sanoa. Ilmeisesti leipurin taidot ovat parhaimmillaan yön valvomisen jälkeen (Peikkopojan kolme hammasta kerralla on melkoinen tuskien taival) :) tiedä sitten mitä se kertoo jauhopeukalon omistajasta...
Päivä alkoi karjalanpiirakoilla. Reilut 50 piirakkaa paistui uunissa paistomestarin vahtiessa ja Peikkopojan touhutessa mummin kanssa. Mummi hälyytettiin apuun, koska Peikkopojalla on lyömätön tilannetaju... jos äiti on kyynerpäitään myöten taikinakulhossa, mikä olisi otollisempaa puuhaa, kuin puuhellan nuohusluukkujen avaaminen tai imurin kanssa painiminen tai hellapuiden maistelu... Siispä mummi paikalle piirakoiden leipomisen ajaksi keksimään muuta hyörittävää. Ottaen huomioon, että olen itseoppinut piirakoiden tekijä ja niitä tulee tehtyä kerran tai kaksi vuodessa, yllättävän monta läpäisi laatuseulan. Laatuseula tarkoittaa, että piirakat näyttäisivät ainakin suunnilleen siltä miltä pitääkin :D ainakin melkein
Piirakoiden jälkeen uuniin päätyi joulunäkkärit. Ensimmäinen kerta, kun maltoin lisätä jauhoja kaikessa rauhassa taikinaan kohottamisen jälkeen. Tähän asti olen saanut kaapia taikinaa pöydästä muutamaan otteeseen ennen kuin sen on ollut oikeasti leivontavalmista. Näkkäri-possut, -sydämet ja -lampaat paistuivat rapeimmiksi kuin ennen ja jäivät mukavan ohuiksi.
Viimeisenä uuniin päätyi pellillinen siemennäkkäreitä. Niitä paistoin jo aikaisemmin viikolla kolme pellillistä. Nyt varmaankin riittää niitä jouluksikin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti