lauantai 10. joulukuuta 2016

10. Luukku, avainnaulakko

Vanhat esineet kutsuvat välillä uudistusprojektien kimppuun. Ja joskus nuo projektit tuppaavat kestämään… öööö hieman pidempään kuin olisi suotavaa.

Tämä avainnaulakko on malliesimerkki siitä, kuinka joskus projekti vaatii kypsyttelyä oikein kunnolla. Lokerikonrunko nimittäin löytyi muuttaessamme viitisen vuotta sitten. Se oli kätkeytyneenä autotallin vintille. Lokerikon puupinta oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja taustalevy osittain mustien pilkkujen värittämä. Lokerikko oli kooltaan suhteellisen iso (näin jälkikäteen veikkaan, että 30x50cm). Sellaisenaan sillä ei ollut mitään käyttöä. Kaatopaikalle sitä en kuitenkaan antanut viedä, koska mistä sitä tietää mihin sitä voisi vielä käyttää. Yllätys…

Pari vuotta sitten sain päähäni, että siitähän saisi loistavan lokerikon avaimille. Esittelin idean ääneen, että katsopas, jos tuosta sahaisi ja tuosta ja sitten uusi tausta tilalle. Pään pyöritysten siivittämänä ideani meni kuin menikin läpi. Sahauksessa ei sitten kauan mennyt. Vaan mistä uusi tausta. No ei muuta kuin odottelemaan, että sellainen tulisi vastaan. Piti odotella aina Peikkopojan syntymän tienoille, sillä kovanonnen lipastosta (ei siitä sen enempää) jäi ylimääräinen pohjalevy, joka soveltui avainnaulakkoprojektiin täydellisesti. Siispä pohja paikoilleen ja maalia pintaan. Viimeinen maalikerros vedettiin marraskuun lopulla, vain reilut 1,5 vuotta myöhemmin… 😂


No nyt se on viimein valmis. Enää tarvitsee vain opetella käyttämään sitä.😅


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti